Tekstit

Yeşilösistä Iotapeen

Kuva
Nyt on jo sunnuntai-ilta, ja olen palannut Suomeen. Torstaina 30.11. oli viimeinen patikointini tällä erää Turkin maisemissa. Harrastusta toki jatkan, niin kotimaassa Suomessa kuin tuossa mahdollisuuksien maassa Turkissa. Mahtavaa oli työharjoitteluaikani Famtourin iloisen porukan seurassa. Olisin jäänyt pidemmäksikin aikaa. Patikointi torstaina suuntasi jälleen Alanyasta itään päin, vain noin 30 kilometrin päähän. Lähdimme Yeşilösistä ja päädyimme Iotapeen. Mitä kaikkea matkallamme kohtasimmekaan. Katso tästä: Kuvakooste patikoinnista Iotapeen Retken esittelytekstin mukaisesti: Ensin suuntaamme kasvihuoneiden lomitse itään ja ylöspäin 30 metristä 230 metriin. Tie on leveää metsätietä, mutta matkan varrella on jyrkkiä nousuja ja laskuja. Ensimmäisen mäen päällä pidämme lyhyen valokuvaustauon. Täältä näkee lumiset Taurus-vuorten huiput, etelässä kirkkaansiniseä välkkyvän Välimeren ja taustalla kauniin Alanyan kaupungin. Jatkamme patikointia vaihtelevassa maastossa,

Tauruksen rinteiden uusvaeltajat

Kuva
Sunnuntaina kuljimme Tauruksen rinteillä Sapaderen kanjonin tienoilla Alanyan vanhoja vaellusteitä, joita pitkin muinoin kuljettiin ylängölle ja mm. Taşkentin kaupunkiin. Me näiden seutujen uusvaeltajat kuljimme vaatimattomasti n. 11 kilometrin matkan gözlemestä gözlemeen vuoren rinteeltä toiselle. Oppaamme Halil Famtourista kertoi meidän olevan vasta toinen patikointiryhmä tällä reitillä sitten alkuperäisten nomadivaeltajien. Paikalliset asukkaatkaan eivät tunne enää reittiä. Aamulla kello yhdeksän pintaan bussin poimittua matkalaiset kyytiin ajoimme Mahmutlarin keskustasta vuorille johtavaa tietä muutama kymmenen kilometriä. Ohitimme alemmilla rinteillä muutaman aamupalapaikan, joista on hulppeat näkymät alas rantaan ja Kalelle asti. Kannattaa ottaa vaikka taksi tai vuokrata auto ja ajella näille rinteille katsomaan näkymiä turkkilaisen runsaan aamupalan parissa. Pöytä notkuu erilaisia herkkuja suolaisesta makeaan. Tämä asfalttitie on osittan tehty entisten karavaanipolkujen

Ohjeita, suorastaan käskyjä!! aloittelevalle patikoijalle

Kuva
Nämä ohjeet on laadittu erityisesti täällä Alanyan seudulla patikoinnin aloittaville, tai sitä suunnitteleville. Patikointiretket Alanyan seudulla sekä muita juttuja aiheeseen liittyen löytyy Facebookin  Alanya vaellus ja pyöräily -ryhmässä. MIETI ENSIN,  onko patikointi sinulle oikea harrastus. Jos sinulla on sydänvaivoja, astmaa tai muita hengitysvaikeuksia, liikuntavammaa, tasapainovaikeuksia tai muuta liikkumista haittaavaa estettä, en suosittele edes testireissuja. Näissä tapauksissa on lähdettävä sellaisille retkille, missä ei kävellä niin paljon kuin patikoinnissa nimensä mukaisesti tehdään. Ja vaikka olisitkin kävellyt paljonkin tasaisessa maastossa alavilla mailla, on vuoristossa patikointi huomattavasti rankempaa. Kivikkoisilla muulipoluilla, joita vanhat karavaanitiet usein on, käytät paljon monipuolisemmin eri lihaksia. Ylhäällä vuoristossa on vähemmän happea - yksilöllistä on, miten kukin ohueen ilmanalaan reagoi. Siksipä, mikäli hapenottokyvyssä on ongelmia m

Alaaddinin Ali-silta Alarassa

Kuva
Torstain patikointireitillä suuntasimme Alaran Ali-sillalle. Sillan on rakennuttanut merkittävä seldzukkisulttaani Alaeddin Kayqubad, joka hallitsi laajaa aluetta Anatoliassa 1200-luvulla. Hänen käskystään on rakennettu myös Red Tower, punainen torni, Alanyan, silloisen Alaiyen, Kale-kukkulan kupeeseen. Ali-silta on pysynyt kiitettävästi turisteilta piilossa, sillä ainoa tie sinne on vanha karavaanipolku, osa silkkitietä. Kaunis rauhallinen paikka, jossa on rentouttavaa istuskella mukavasti lämmittävässä auringossa eväitä nautiskellen. Hienoa, että nämä Famtourin pojat ovat tämänkin paikan bonganneet. Patikointireitin lähtöpaikkaankin on tosin haastava löytää - vierustoverini englantilainen rouva yritti gps-sovellukseen tallentaa ajoreittiä, mutta kartalla ei  näkynyt lainkaan teitä, joita pitkin kohteeseen ajoimme. Kannattaa siis lähteä ohjatulle retkelle mukaan. Patikoinnin alkumatka oli helppo, leveää mutkittelevaa hiekkatietä, loivia ylä- ja alamäkiä. Kaukana Taurus-v

Henkistä ja fyysistä siedätyshoitoa

Kuva
Tällä kertaa kerron kuvin enemmän kuin sanoin lauantain patikoinnistamme. En todellakaan sen vuoksi, että olisi ollut jotenkin tylsää tai mitäänsanomatonta. Olen vaan niin haltioissani saavuttamastani virstanpylväästä, että... olen aivan sanaton! Kävelin jyrkänteen reunalla jähmettymättä  pelosta paikalleni !   Tiukka tuijotusote omiin jalkoihini, tai edellä kulkevan jalkoihin. Askel askelelta. Kävele. Älä pysähdy. Älä katso alas. Älä katso ylös.  Hengitä. Et huoju, et horju, et liu´u. Olet ihan tavallisella polulla. Maasto kyllä kestää sinut kauhukuvia tuottavasta mielestäsi huolimatta. Sydän jyskyttää, rintaa ja palleaa kiristää, sormet puristaa repun hihnoja. Vedän syvään henkeä ja mietin osaanko hengittää tasaisesti vai jakaantuuko ilma epätasaisesti jolloin tasapainoni horjuu ja kaadun, kompastun, liukastun ja putoan... Mutta en pudonnut. Enkä jähmettynyt - se on tapahtunut nimittäin, vaatimattomammissakin olosuhteissa! Eikä se ole kiva tunne, kun tartut jaloin käsin